Rahatilanne huolestuttaa, mutta yhtä konkreettinen asia on se, että pitkän työuran jälkeen olen melko hukassa. Kuinka paljon identiteettini on / oli sidottu "työminään"? Mitä olen ilman työminääni?

Kuinka vanhempi, perheeni, tuttavani suhtautuvat minuun, kun minua ei voi enää määritellä työminäni kautta?

Miksi en siis vain hae töitä ja jatka samalla uralla? Hah hah, olipa hauska... Ensinnäkin massairtisanomisten / laman aikaan, töitä ehkä ei ole tarjolla, vaikka haluaisikin. Sen lisäksi ja sen ohella ydinkysymys on, haluanko enää olla se, miksi työ on minut muovannut ja määritellyt?

Nyt on helppo olla ylpeä ja sanoa, en tarvitse uraani. Mutta kun kukkarossa tulee pohja vastaan, ihminen todennäköisesti nöyrtyy hyvinkin paljon.

Vai voisiko tämä olla uuden uran alku? Mahdollisuus luoda loppuelämästäni jotain ihan muuta kuin mitä se on ollut tähän asti? Opiskella uusi ammatti? Pomoni, vanhempi mies, oli järkyttynyt ja sanoi, että minun pitää ajatella uraani. Pitääkö, miksi? Rahan vuoksi?