Töissä on tunnelmat kuin hautajaisissa, porukalla motivaatio jossain absoluuttisen nollapisteen tienoilla, osastomme suljetaan, reilusta sadasta ihmisestä vajaa 30 jää jatkamaan. Koska vajaa 30 ihmistä ei voi tehdä reilun 100 ihmisen töitä, työt jaetaan uusiksi (heh heh, tosin kukaan ei vielä tiedä miten). Useimpien ilmeet ovat väsyneitä tai apaattisia. Perjantaina jäin töihin kuuteen asti illalla ja kysyin lähimmältä työtoveriltani, mitä hän roikkuu siellä vielä.

Laskin leikkiä siitä, oliko hänellä käänteinen syndrooma. Jotkut pois potkitut lähtevät aamuisin töihin, kun eivät halua perheensä tietävän potkuista. Oliko hänet potkittu pois kotoa ja hän vain teeskenteli lähtevänsä kotiin, mutta jäikin nukkumaan toimistolle?

Oikeastaan en ollut yllättynyt, kun hän kertoi saaneensa kaksi viikkoa sairaslomaa. Hän ei pysty nukkumaan ja ajatukset pätkivät. Hän yritti nyt perjantai-iltana saada hommat siihen pisteeseen, että pystyi lähtemään sairaslomaansa viettämään. Itsekin istuin töissä sen takia, että hommat kasaantuivat ja paperipinot kasvoivat työpöydälläni. Sähköpostini on säälittävä musta aukko.