Sain Markukselta ja Pohojan Akalta hyviä neuvoja. Markuksella on mielenkiintoinen ja kattava sivusto säästämisestä.

Lähtökohtanani on joka tapauksessa menojen karsiminen minimiin, kävi niin tai näin. Mitä pienemmiksi saamme menot, sen paremmin tulemme toimeen pienillä tuloilla.

Pääsin hyvään vauhtiin kirjassa Yritä edes, 32 syytä ryhtyä yrittäjäksi. Ongelmanani ei ole yrittäjäksi ryhtyminen, vaan tuloksen tekeminen. Liikeideani on ihan ok, mutta markkinoinnin ammattilainen sanoi pari viikkoa sitten, että olen menossa peppu edellä puuhun. Niinpä käänsin liikeideani pyllylleen ja voila' huomasin, että ehkä olenkin kapuamassa puuhun oikein päin.

No, täytyy myöntää, että ensin pidin pitkän puheen siitä, miksi MINÄ olen oikeassa ja HÄN väärässä, mutta mitä enemmän puhuin, aloin tajuta, että voihan herran hyssykät, minä olen menossa peppu edellä puuhun. Markkinoinnin asiantuntijani on paitsi markkinoinnin mestari, hän on myös erinomainen diplomaatti. Pääsinkin nopeasti pisteeseen, että markkinoin idean itselleni : )

Aamuyön tunteina, kun mietin syntyjä syviä, sain loistavan idean laajentaa asiakassegmenttiäni alkuperäisestä suunnitelmastani päälaelleen käännetyn liikeideani pohjalta. Markkinointiasiantuntijani ei kuollut nauruun aamupäivällä idean kuullessaan, vaan lupasi tutkia asiaa lähemmin tänä iltana.

Opinnot, joita suunnittelen, ovat monimuoto-opintoja työn ohella. Minulla on pohjakoulutus, jonka päälle haluan rakentaa jotain uutta. Siltä varalta, ettei yritykseni lähde lentoon, haluan kuitenkin pohjustaa uutta ammattia itselleni. Jos pääsen opiskelemaan nyt, valmistun 2010 syksyllä, alan työt voin aloittaa vaikka heti opiskelun ohella. Toivottavasti lama lähtee helpottamaan jossain vaiheessa, vaikkei töitä heti löytyisikään.

Ensisijainen tavoitteeni on kuitenkin säilyttää työpaikkani. Mikä ei taida olla kovin realistista, mutta toki teen mitä voin.  Kovin vähän vain on tehtävissä...

Kriisikäyrän: "torjunta, suuttumus, hyväksyntä" vaiheissa, taidan valitettavasti edelleen olla torjuntavaiheessa, toivon ihmettä tapahtuvaksi. Suuttumusvaihetta voisi kuvata se, että jos potkut saan, samalla alalla en haluaisi enää jatkaa.

Hyväksyntä puolella, välillä jo näen tämän koko katastrofin uutena mahdollisuutena tehdä jotain uutta ja kokeilla siipiäni uusissa haasteissa. Ehkä elämäni on ollut turhankin paljon kuin juna raiteillaan. Olen kaivannut sitä valkoista hevosta, jolla ratsastaa horisonttiin auringonlaskua kohti.