Eloni ja oloni on kuin oppikirjan käyristä, miten yksilö kohtaa muutoksen. Ensin iso notkahdus joulu-tammikuussa, sitten nousua tammi-helmikuussa. Sen jälkeen käyrä alkoi muistuttamaan meren aaltoja, pienempää heiluntaa ylös alas ja lopuksi elämä on palaamassa raiteilleen.

Itse huomaan noudattelevani täysin tuota käyrää, pahin pohja on jo kynnetty, mutta vielä välillä olo on kuin vanhalla rukkasella, joka on hukannut työparinsa. Voi minua ressukka parkaa.

Kuitenkin yhä useammin huomaan auringon paistavan ja kevään tulevan kohisten. Tuntuu kuin työhevosen selästä olisi otettu ies pois ja olo on kevyt kuin taivaan linnulla. Vapaus, uusia mahdollisuuksia, olo on kuin kaksikymppisellä.

Töissäkin työt taas sujuvat, kun yöt on saanut nukuttua kunnolla. Firman asiat edistyvät melko sutjakkaasti ja olen tyytyväinen asioiden tilaan.