Yöt olen nukkunut todella hyvin. Niin hyvin, että kun herätyskello soi, vedän peittoa tiukemmin korville. Sarjassamme narinaa, en tiedä, onko kivempi herätä neljän viiden aikoihin ja nousta sängystä "hereillä" vai herätä kesken mainion REM-jakson ja repiä itsensä väkisin pystyyn ja uuteen päivään.

Työpäivä alkoi nihkeästi, kuuntelin suunnitelmia tälle vuodelle ja huomasin haukottelevani. On hienoa, että joku on työpöytänsä ääressä suunnitellut uusia strategioita, mutta kun jonkun pitäisi ne jalkauttaakin... Koska se en ole minä, tunsin syyllisyyttä siitä, etten jaksanut innostua suunnitelmista.

Ajatukset ovat jo jossain ihan muualla, vaikka edelleen roudaan fyysisen minäni paikalle...